Fribatour 2014, päivä 2

Aamu valkenee jälleen helteisenä Tammisaaressa. Pannulle vähän pekonia ja munia, mutta harmillisesti huoneessa ei ollut kahvinkeitintä. Ainoa selkee puute. Kuskin vuoro arpoutuu Jounille ja sankarimme suuntaavat jälleen matkaan. Päivän ensimmäisenä kohteena Hanko, Lillmärsanin metsä ja B-rata. Todella hieno paikka, pääosin loistavia väyliä. Lisäksi jotain normi-tyypillisiä, vaikeita rännejä. Oma peli toimi aluksi oikein hyvin. Pelasin etuysin +1 ja takaysillä toki rupesin keräämään lukua eikä pää oikein kestänyt toistuvaa bogeilua. En taaskaan asennoitunut riittävän nöyrästi ja rännit rankaisivat. Lopussa Juhani veti 140+ metrisellä väylällä avarin kasiin ja puttasi kylmästi komean eaglen. =) Juhani: “Haastava rata. Opasteet puuttuivat monista paikoista eikä karttakaan pitänyt kaikilta osin paikkansa.” Knuutinen: “Pari hölmöä koripaikkaa, silkkaa spedeilyä”. Kokonaisuutena silti mielestäni erittäin hyvä rata.

Nälkä toki ehti yllättää, joten heti kiessin jälkeen Hangon keskustaan lounaalle. Paikallisen alkuasukkaan ohjeiden mukaan vältyimme pettymyksiltä ja löysimme ehkä parhaan pizza-ravintolan ikään. Classic pizza, “Sorry, no kebab.”. =) Vatsat täynnä suuntima takaisin Tammisaarta kohti ja pelaamaan matkalla Lappohjan 14-väyläinen. Oldskool-tyylisessä paikassa tiit oli maalattu spray:lla epätasaiseen kalliopintaan tai vaihtoehtoisesti upotettu hirsi poikittain kuluneeseen nurmeen. Siitä huolimatta rata oli ihan ok. Juhani: “Hienot, antiikkiset Frisbeezer-korit ja tietysti reissun toinen eagle”. Toim.huom. On se kova. Henkilökohtaisesti ajauduin syöksykierteeseen ja hajosin kovaan ääneen. Harmittaa. Toki näiltä tilanteilta olisi helpompi välttyä, jos yöllä saisi esim. nukuttua.

Päivän kolmas kohde oli Tammisaaren läheisyydessä sijaitseva Skogby. Radan löytäminen oli taas kiven takana, kun Sonera failasi jälleen strategisella hetkellä eikä ruotsalaiseen tyyliin pikkuteillä ollut mitään opasteita. Noh, löydettiin. Koko rata oli metsässä, pystymetsässä. Ihan letkeetä pelattavaa, mutta ei mitään poikkeuksellista. Muutamia vähän outoja juttuja, mutta keskimäärin ihan ok rata. Itselleni selkeesti reissun paras kiessi, vain yksi puttiralli-tuplabogi rikkoi puhtaan sarjan. Putit menivät edelleen pääosi ohi, mutta sitä se nyt on. Sentään kiessi pakkaselle, niin hyvä fiilis. Knuutisen huippuhetki sattui väylälle 14, jossa mies suoritti kympin show-putin sisään tilannetta seuranneiden partiolaisten iloksi. Kunnon aplodit päälle. Tämä päivä lopeteltiin jo ennen ysiä ja vietettiin ilta campingin rantasaunalla ynnä meressä pulikoiden. Hyvä rasti.

Tilanne kahden päivän jälkeen: Juhani 350, Antti 366, Mika 380 ja Jouni 387.

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 1

Eilen käynnistettiin vuoden 2014 fribaturnee, “Poikain kanssa kiekolla”. Kohteena eteläisin Suomi, Hki – Tammisaari – Turku – jne. Tarinan päähenkilöinä allekirjoittaneen lisäksi Juhani Lehtonen, Antti Pikkarainen ja Jouni Knuutinen.

Pikkarainen siirtyi mestoille yöjunalla, minä ja Knuutinen aamulla Norskin kyydillä. Juhani poimi meidät kentältä ja hurautimme Taliin, jossa Pikkarainen oli jo ehtinyt reenailla tunnin verran. Ensimmäinen pelattiin siis legendaarinen Tali, itselleni kolmatta kertaa. Repa aloitti vahvasti heti 1. väylän pirkolla ja pelasi elämänsä peliä 10 väylää. Muita Tali rankaisi tyypillisesti. Lopussa myös Knuutinen palasi kuolevaisten joukkoon keräten hieman reilummin lukua. Ensikertalaisen (Jounin) kommentit: “Kiva ja haastava rata, mutta liikaa tehty OB:lla väyliä. Tilan vähyys toki on pakottanut siihen, mutta on se silti vähän… Tosi hyviä väyliä siitä huolimatta.

Talin jälkeen normaalit shoppailut Frisbeepointissa ja Juhani suuntasi auton keulan kohti Tammisaarta. Matkan varrella evästettiin kotipitsassa ja pelattiin Landsbron vaihteleva 18-väyläinen rata. Alkupään metsäväylät toistivat hieman itseään, mutta lopun puistoväylät millinurmella olivat loistavia. Etenkin radan alkupuoli oli melko helppoa neppailua, mutta kukaan sankareistamme ei pystynyt kunnolla hyödyntämään sitä. Ratasuunnittelija oli selvästi tykännyt mandoista, niitä kun oli viljelty reippaasti etenkin alkupäähän. Juhanin draivit olivat levällään ja allekirjoittaneen puttipeli oli hirvittävän vaikeaa. En saanut varmaan 9 ensimmäisen väylän aikana yhtään puttia sisään, aina jouduttiin nostolle. Raskaat olosuhteetkin alkoivat jo painaa. Koko päivä oli nimittäin mennyt paahtavassa helteessä, kuten nyt viime viikkoina on ollut tapana.

Toisen kiessin jälkeen siirtymä majapaikkaan, Ekenäs Summer Hotel & Camping. Osoite ja navigaattori veivät meidät sinnepäin, mutta kyllähän siinä pyörittiin ympyrää ennekuin Reception löytyi. Itse majapaikkahan oli vielä kilometrin verran sivussa siitä. Kamat majoitukseen, kaupasta evästä ja iltakiessille läheiselle Västerbyn radalle. Kiva paikka, viime kesän SM-kisojen näyttämö. Täällä ei sitten ollutkaan enää turhan helppoa väylää tarjolla, lukua kyllä. Pikkaraisen kommentit: “Miinusta psykoottisista kallioväylistä, mutta ylläpito ja niittyväylät AAA-luokkaa. Fiksut väylät oli parhautta.” Knuutinen allekirjoittaa. Jyrkkä nousu kalliota ylöspäin oli kieltämättä erikoinen ratkaisu ja korin asemointi kauas taakse oli aika erikoista. Kiessi kesti pirun pitkään ja pimeä yllätti. Viimeiset viisi väylää pelattiin aivan liian pimeässä eikä hommassa ollut oikein mitään järkeä. Vaan ei voinut jättää kierrosta kesken.

Ensimmäisenä päivänä saatiin listoille reilu 200 heittoa mieheen. Kärjessä ehkä jopa hieman yllättäen Antti tuloksella tasan 200. Heiton verran perässä Juhani. Mika 211 ja Jouni 217.

Posted in Disc golf, Life

VMP Open

Varasin perheloman kylkeen yhden kisapäivän ja kohteeksi valikoitui Kaatiksella pelattava VMP Open. Olin pelannut radalla aiemmin tasan yhden kierroksen ja senkin hirvittävässä tuulessa. Tietämys oli sillä tasolla, että pitkiä ja vaikeita väyliä on luvassa eikä tässä kisassa ole amatöörisarjaa ollenkaan. Siispä turistina avoimeen sarjaan hakemaan oppia ja kokemusta. Käytännössä ensimmäinen PDGA-kisa kotipaikkakunnan ulkopuolella ja heti hyppy syvään päähän ilman kellukkeita.

Perjantaina pääsin Juhanin avustuksella tutustumaan väyliin ja suunnittelemaan pikkaisen pelikirjaa. Olosuhteet olivat puhdasta ääryyttä: puolipilvistä, lämpöä helteen verran ja tuulta vain minimaalisesti. Pelasimme kierroksen takatiiltä lukuisilla harjoitusheitoilla ja totesin radan olevan edelleen äärimmäisen haastava ja profiililtaan hyvin omalaatuinen. Esimerkiksi väylät kolme ja viisi ovat täysin uniikkeja. Poikkeuksellisen jyrkkiä rinteitä millinurmella ja heittojen (skippien!) arvioiminen olikin heti yllättävän vaikeaa. Useampi harjoituskierros ei olisi ollut pahitteeksi. Yksikin tutustumiskierros toki auttoi paljon, ilman sitä olisin ollut täysin hukassa.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

KKODGC vol. X, kisaennakko

Kevät on viimein siinä vaiheessa, että on aika käydä odotettu kamppailu KK-pokaalista! Nyt on käsillä varsinainen klassikko, sillä tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa. Samalla useimmille meistä tulee täyteen viisi vuotta lajin parissa, joten tässä on selkeästi juhlan paikka. Pelataan nyt silti se kisa ensin.

Read more ›

Posted in Disc golf

Holari

Teimme viikonloppuna kavereiden kanssa pienen ekskursion Honkimaan radalle Kiiminkiin. Pääasiallinen tarkoitus oli katsastaa radan kunto toukokuun kisoja ajatellen. Kierros kuvattiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan videolle ja oma pelikin kulki tällä kertaa varsin kelvollisesti. Laukussa oli taas joitamia uusia kiekkoja, kuten Westsiden Sotakirves. Heitin sillä varsin maukkaan antsan väylälle numero 7, joka on jyrkästi oikealle kääntävä dogleg alamäkeen. Kiekko osui tasan oikeaan linjaan hyvässä kulmassa, katosi hetkeksi puiden taakse ilmestyäkseen uudelleen näkyviin koripaikalla. Komean helähdyksen saattelemana kiekko painui suoraan korin pohjalle ja pysyi siellä. Todella hieno holari, eikä tosiaan tällä kertaa ollut harjoitusheitto. Urani toinen kierrosholari.

Posted in Disc golf, Life

Kisakalenteri 2014

Alustava suunnitelman tulevan kauden kisatapahtumista, joihin pitäisi päästä paikalle:

03.05. Tour de Oulu [tulokset]
10.05. KKODGC vol 10 [tulokset]
17.-18.05. Perämeri Open III, Oulu [tulokset]
24.05. Naamivaara 2.0 [tulokset]
29.05. Länsi-Tuiran Kotipizza Open 2014 [tulokset]

07.06. VMP Open, Vihti [tulokset]

11.-13.07. Virpiniemi Open [tulokset]
19.-20.07. Powergrip-tour, Virpiniemi
26.07. Liminka Open, Liminka

09.08. Haapavesi Open 2014
16.-17.08. Toppila Open, Oulu
23.-24.08. OFS mestaruuskisat
29.-31.08. KKODGC vol 11

04.-07.09. SM-kisat, Meri-Toppila
27.-28.09. Oulu Open 2014

Yhteensä 8 rating-kisaa ja niitä tulee varmaan syksylle vielä pari lisää. Alkaa olla ihan riittävästi omaan makuun. SM-kisoihin pääseminen toki on ns. pitkässä kuusessa, mutta ainakin yleisöksi mennään paikalle, jos ei pelaamaan. Noiden lisäksi olisi tarkoitus järkätä taas yksi pitempi pelireissu johonkin suuntaan. Kesän viikonloput on siis aika pitkälti bookattu. Onneksi kisojen väliin mahtuu sentään vähän muutakin elämää, mutta aika vähän.

Posted in Disc golf, Life

Winter Games 2014, 4. osakilpailu

Kolmas osakilpailu meni penkin alle ja venäytin samalla heittokäden ojentajan sekä nipun selkälihaksia. Vahinko oli tapahtunut jo hallitreeneissä, kun revin liikaa maksimidraiveja tutkaan ja tuo kisa vaan pahensi tilannetta. Nyt kärsitään omasta typeryydestä. Pidin pari viikkoa taukoa ja kävin vasta eilen kokeilemassa heittämistä. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta kroppa ei ollut kunnossa, sillä tänään tunsin heti aamulla kipua oikealla yläselässä. Ojentaja kipeytyi myös muutaman draivin jälkeen. Harkitsin vakavasti denffaamista muutaman väylän jälkeen kun kelikin oli niin älyttömän ynseä. (Harvemmin helmikuussa sataa vettä!) Jäin silti pelaamaan kun tilanne ei vaikuttanut pahenevan ja auton tavaratilasta löytyi sateenvarjo.

Pelattiin siis Hiirosen WG-rataa ja starttasimme 2. väylältä, joka on ehkä radan vaikein. Avasin tyypillisesti matalana outtiin ja otin bogin, vaan eipä tuosta vielä viitsinyt närkästyä. Heti seuraavalla väylällä heitin nätin draivin M4:lla alaraudan *päälle*! Holari oli enemmän kuin lähellä, joten nostopirkko ja hymyä huuleen. Vitosella PA4 lähti liikaa vasemmalle ja kimposi koivun kyljestä kauas. Vaikee paikka, paljon puita. Forella Buzz pieneen aukkoon ja puihin. Vajaa 20m putti harmillisesti keskeltä yli ja 6m pitkäksi, joten bogiin piti tyytyä. Kutosella hysse Verdictillä sivutuuleen. Inan korkee, mutta oksista ok mestoille. Solidi putti ja pirkko. Teki hyvää. Minigolf-väylä on aiheuttanut ongelmia, mutta tällä kertaa avaus Verdictillä hienosti korin vierestä viiteen metriin. Haaraputti varmasti sisään, ues! Kasilla oikean reunan outti vetää kiekkoja puoleensa, eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Nyt jäi kuitenkin rajan paremmalle puolelle ja kutosen putti keskelle, kolmas kakkonen putkeen.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Winter Games 2014, 2. osakilpailu

Pilvinen talvipäivä, pari astetta pakkasta ja tuulta puuskissa noin 7-8 m/s. Hiirosen frisbeegolfpyhättö ja 2014 Winter Gamesin 2. osakilpailu. Noin 80 ihmistä paikalla, hyvät kekkerit. Pooliin arpoutui pari paikallista tähtipelaajaa, pari outoa kaveria ja startti kakkoselta.

Alussa oli selkeesti pientä kisajännää ilmassa, niin kuin pitääkin. Pari väylää siirtelin varovasti alle ja nostin paaria. Nelosella X Comet käänsi nätisti väylää pitkin ja otin hyvällä putilla aamun ensimmäisen birdien. Vitosella avaus oli matala ja 20 lyhyt. Puttasin korkeana ja tuuli kantoi kiekon vasemmalle ojan pohjalle. Tärkeä paluuputti hankalasta paikasta sisään! Kutoselta helppo pirkko ja kiessin alku vaikutti hyvältä.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Musiikki 2013

Tämänkertaisen listan suunnittelua aloitellessa mielikuva väitti vuoden 2013 olleen raskaamman populaarimusiikin saralla jokseenkin rutiininomainen. Yllätyksetön ja tasapaksu? Ehkä näin, mutta silti haaviin jäi ainakin kymmenen mainitsemisen arvoista levyä. Pari-kolme tervetullutta tulokasta ja liuta vanhoja tuttuja. Kärkisijat menivät tällä kertaa suvereenisti kotimaisille nimille. Viime kerrasta ehtikin kulua jo neljä vuotta! Silloin kärjessä olivat Amorphis ja Cain’s Offering. Ketä tänään, se selviää hetkin kuluttua. Aloitamme katsauksen tutusti häntäpäästä.

Read more ›

Posted in Music

Virpiniemi Open

Pitkä viikonloppu on takana ja Virpiniemi Open pelattuna. Raskas urakka, mutta kuitenkin kaiken sen arvoinen. Taas on opittu asioita ja kerätty kisakokemusta. Järjestelyt toimivat ja 21-väyläinen (!) rata oli odotusten mukaisesti vaikea ja raskas. Jokainen kisakierros kesti neljästä neljään ja puoleen tuntiin, eli ihan älyttömän pitkään. Sääolosuhteet olivat yllättävänkin lämpöiset ja periaatteessa oikein hienot. Aurinkoa ja hellettä saatiin joka päivä heti aamusta alkaen. Käytännössä 26-28 asteen lämpötila yhdistettynä raskaaseen maastoon toi huomattavaa lisähaastetta ja peli muuttui lopussa jopa kestävyyskisaksi.

Pohjustin kisaa parilla tutustumiskierroksella viime viikon keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina iltapäivällä osallistuin vielä Tommin kanssa radalla pelattavaan parigolf-kisaan. Kaikki tämä söi jo valmiiksi energiaa ja lauantaina pelatut kaksi kisakierrosta vetivät miehen todella sippiin. Yöunet olivat rauhattomat ja näköjään sunnuntaina ei ollut kropassa enää virtaa painaa täyttä kierrosta kunnolla loppuun asti. Huonosta aloituksesta (Eka draivi 20m päähän tonttiin ja rulla outtiin!) huolimatta pelasin etupuolen kokonaisuudessa paremmin kuin kertaakaan aiemmin, mutta sitten alkoivat heitot lipsua sivuun eikä pää kestänyt enää siinä väsymystilassa. Tein mielestäni loppuun asti järkeviä valintoja ja keskityin heittoihin kunnolla, mutta fyysinen suorittaminen oli vain sinnepäin ja tällä radalla se kostautuu välittömästi.

Tulokset

Pelit jatkuvat samalla radalla kauden päätapahtuman, eli Finnish Openin, merkeissä parin viikon kuluttua. Silloin pitää oma peli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Nyt treenataan 40-60m putteriheittoja radalla, kehitetään toimiva gameplan ongelmallisille väylille ja tietysti puttaillaan mahdollisimman paljon. Ehkä kaikkein tärkeinpänä pointtina valmistautuessa on nyt hoidettava asia, jonka olen monesti laiminlyönyt: ennen kisaa on pakko levätä pari päivää kunnolla! FO:ssa tapahtuman aikataulu on muutenkin järkevämpi, kun pelataan vain yksi kierros per päivä. (Edes varhainen aamustartti ei ole niin paha kuin se, että vedetään tuollaisella layoutilla kaksi kierrosta samana päivänä…) Näillä eväillä pitäisi homma luistaa.

Posted in Disc golf