VMP Open

Varasin perheloman kylkeen yhden kisapäivän ja kohteeksi valikoitui Kaatiksella pelattava VMP Open. Olin pelannut radalla aiemmin tasan yhden kierroksen ja senkin hirvittävässä tuulessa. Tietämys oli sillä tasolla, että pitkiä ja vaikeita väyliä on luvassa eikä tässä kisassa ole amatöörisarjaa ollenkaan. Siispä turistina avoimeen sarjaan hakemaan oppia ja kokemusta. Käytännössä ensimmäinen PDGA-kisa kotipaikkakunnan ulkopuolella ja heti hyppy syvään päähän ilman kellukkeita.

Perjantaina pääsin Juhanin avustuksella tutustumaan väyliin ja suunnittelemaan pikkaisen pelikirjaa. Olosuhteet olivat puhdasta ääryyttä: puolipilvistä, lämpöä helteen verran ja tuulta vain minimaalisesti. Pelasimme kierroksen takatiiltä lukuisilla harjoitusheitoilla ja totesin radan olevan edelleen äärimmäisen haastava ja profiililtaan hyvin omalaatuinen. Esimerkiksi väylät kolme ja viisi ovat täysin uniikkeja. Poikkeuksellisen jyrkkiä rinteitä millinurmella ja heittojen (skippien!) arvioiminen olikin heti yllättävän vaikeaa. Useampi harjoituskierros ei olisi ollut pahitteeksi. Yksikin tutustumiskierros toki auttoi paljon, ilman sitä olisin ollut täysin hukassa.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

KKODGC vol. X, kisaennakko

Kevät on viimein siinä vaiheessa, että on aika käydä odotettu kamppailu KK-pokaalista! Nyt on käsillä varsinainen klassikko, sillä tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa. Samalla useimmille meistä tulee täyteen viisi vuotta lajin parissa, joten tässä on selkeästi juhlan paikka. Pelataan nyt silti se kisa ensin.

Read more ›

Posted in Disc golf

Holari

Teimme viikonloppuna kavereiden kanssa pienen ekskursion Honkimaan radalle Kiiminkiin. Pääasiallinen tarkoitus oli katsastaa radan kunto toukokuun kisoja ajatellen. Kierros kuvattiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan videolle ja oma pelikin kulki tällä kertaa varsin kelvollisesti. Laukussa oli taas joitamia uusia kiekkoja, kuten Westsiden Sotakirves. Heitin sillä varsin maukkaan antsan väylälle numero 7, joka on jyrkästi oikealle kääntävä dogleg alamäkeen. Kiekko osui tasan oikeaan linjaan hyvässä kulmassa, katosi hetkeksi puiden taakse ilmestyäkseen uudelleen näkyviin koripaikalla. Komean helähdyksen saattelemana kiekko painui suoraan korin pohjalle ja pysyi siellä. Todella hieno holari, eikä tosiaan tällä kertaa ollut harjoitusheitto. Urani toinen kierrosholari.

Posted in Disc golf, Life

Kisakalenteri 2014

Alustava suunnitelman tulevan kauden kisatapahtumista, joihin pitäisi päästä paikalle:

03.05. Tour de Oulu [tulokset]
10.05. KKODGC vol 10 [tulokset]
17.-18.05. Perämeri Open III, Oulu [tulokset]
24.05. Naamivaara 2.0 [tulokset]
29.05. Länsi-Tuiran Kotipizza Open 2014 [tulokset]

07.06. VMP Open, Vihti [tulokset]

11.-13.07. Virpiniemi Open [tulokset]
19.-20.07. Powergrip-tour, Virpiniemi
26.07. Liminka Open, Liminka

09.08. Haapavesi Open 2014
16.-17.08. Toppila Open, Oulu
23.-24.08. OFS mestaruuskisat
29.-31.08. KKODGC vol 11

04.-07.09. SM-kisat, Meri-Toppila
27.-28.09. Oulu Open 2014

Yhteensä 8 rating-kisaa ja niitä tulee varmaan syksylle vielä pari lisää. Alkaa olla ihan riittävästi omaan makuun. SM-kisoihin pääseminen toki on ns. pitkässä kuusessa, mutta ainakin yleisöksi mennään paikalle, jos ei pelaamaan. Noiden lisäksi olisi tarkoitus järkätä taas yksi pitempi pelireissu johonkin suuntaan. Kesän viikonloput on siis aika pitkälti bookattu. Onneksi kisojen väliin mahtuu sentään vähän muutakin elämää, mutta aika vähän.

Posted in Disc golf, Life

Winter Games 2014, 4. osakilpailu

Kolmas osakilpailu meni penkin alle ja venäytin samalla heittokäden ojentajan sekä nipun selkälihaksia. Vahinko oli tapahtunut jo hallitreeneissä, kun revin liikaa maksimidraiveja tutkaan ja tuo kisa vaan pahensi tilannetta. Nyt kärsitään omasta typeryydestä. Pidin pari viikkoa taukoa ja kävin vasta eilen kokeilemassa heittämistä. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta kroppa ei ollut kunnossa, sillä tänään tunsin heti aamulla kipua oikealla yläselässä. Ojentaja kipeytyi myös muutaman draivin jälkeen. Harkitsin vakavasti denffaamista muutaman väylän jälkeen kun kelikin oli niin älyttömän ynseä. (Harvemmin helmikuussa sataa vettä!) Jäin silti pelaamaan kun tilanne ei vaikuttanut pahenevan ja auton tavaratilasta löytyi sateenvarjo.

Pelattiin siis Hiirosen WG-rataa ja starttasimme 2. väylältä, joka on ehkä radan vaikein. Avasin tyypillisesti matalana outtiin ja otin bogin, vaan eipä tuosta vielä viitsinyt närkästyä. Heti seuraavalla väylällä heitin nätin draivin M4:lla alaraudan *päälle*! Holari oli enemmän kuin lähellä, joten nostopirkko ja hymyä huuleen. Vitosella PA4 lähti liikaa vasemmalle ja kimposi koivun kyljestä kauas. Vaikee paikka, paljon puita. Forella Buzz pieneen aukkoon ja puihin. Vajaa 20m putti harmillisesti keskeltä yli ja 6m pitkäksi, joten bogiin piti tyytyä. Kutosella hysse Verdictillä sivutuuleen. Inan korkee, mutta oksista ok mestoille. Solidi putti ja pirkko. Teki hyvää. Minigolf-väylä on aiheuttanut ongelmia, mutta tällä kertaa avaus Verdictillä hienosti korin vierestä viiteen metriin. Haaraputti varmasti sisään, ues! Kasilla oikean reunan outti vetää kiekkoja puoleensa, eikä tämäkään kerta ole poikkeus. Nyt jäi kuitenkin rajan paremmalle puolelle ja kutosen putti keskelle, kolmas kakkonen putkeen.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Winter Games 2014, 2. osakilpailu

Pilvinen talvipäivä, pari astetta pakkasta ja tuulta puuskissa noin 7-8 m/s. Hiirosen frisbeegolfpyhättö ja 2014 Winter Gamesin 2. osakilpailu. Noin 80 ihmistä paikalla, hyvät kekkerit. Pooliin arpoutui pari paikallista tähtipelaajaa, pari outoa kaveria ja startti kakkoselta.

Alussa oli selkeesti pientä kisajännää ilmassa, niin kuin pitääkin. Pari väylää siirtelin varovasti alle ja nostin paaria. Nelosella X Comet käänsi nätisti väylää pitkin ja otin hyvällä putilla aamun ensimmäisen birdien. Vitosella avaus oli matala ja 20 lyhyt. Puttasin korkeana ja tuuli kantoi kiekon vasemmalle ojan pohjalle. Tärkeä paluuputti hankalasta paikasta sisään! Kutoselta helppo pirkko ja kiessin alku vaikutti hyvältä.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Musiikki 2013

Tämänkertaisen listan suunnittelua aloitellessa mielikuva väitti vuoden 2013 olleen raskaamman populaarimusiikin saralla jokseenkin rutiininomainen. Yllätyksetön ja tasapaksu? Ehkä näin, mutta silti haaviin jäi ainakin kymmenen mainitsemisen arvoista levyä. Pari-kolme tervetullutta tulokasta ja liuta vanhoja tuttuja. Kärkisijat menivät tällä kertaa suvereenisti kotimaisille nimille. Viime kerrasta ehtikin kulua jo neljä vuotta! Silloin kärjessä olivat Amorphis ja Cain’s Offering. Ketä tänään, se selviää hetkin kuluttua. Aloitamme katsauksen tutusti häntäpäästä.

Read more ›

Posted in Music

Virpiniemi Open

Pitkä viikonloppu on takana ja Virpiniemi Open pelattuna. Raskas urakka, mutta kuitenkin kaiken sen arvoinen. Taas on opittu asioita ja kerätty kisakokemusta. Järjestelyt toimivat ja 21-väyläinen (!) rata oli odotusten mukaisesti vaikea ja raskas. Jokainen kisakierros kesti neljästä neljään ja puoleen tuntiin, eli ihan älyttömän pitkään. Sääolosuhteet olivat yllättävänkin lämpöiset ja periaatteessa oikein hienot. Aurinkoa ja hellettä saatiin joka päivä heti aamusta alkaen. Käytännössä 26-28 asteen lämpötila yhdistettynä raskaaseen maastoon toi huomattavaa lisähaastetta ja peli muuttui lopussa jopa kestävyyskisaksi.

Pohjustin kisaa parilla tutustumiskierroksella viime viikon keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina iltapäivällä osallistuin vielä Tommin kanssa radalla pelattavaan parigolf-kisaan. Kaikki tämä söi jo valmiiksi energiaa ja lauantaina pelatut kaksi kisakierrosta vetivät miehen todella sippiin. Yöunet olivat rauhattomat ja näköjään sunnuntaina ei ollut kropassa enää virtaa painaa täyttä kierrosta kunnolla loppuun asti. Huonosta aloituksesta (Eka draivi 20m päähän tonttiin ja rulla outtiin!) huolimatta pelasin etupuolen kokonaisuudessa paremmin kuin kertaakaan aiemmin, mutta sitten alkoivat heitot lipsua sivuun eikä pää kestänyt enää siinä väsymystilassa. Tein mielestäni loppuun asti järkeviä valintoja ja keskityin heittoihin kunnolla, mutta fyysinen suorittaminen oli vain sinnepäin ja tällä radalla se kostautuu välittömästi.

Tulokset

Pelit jatkuvat samalla radalla kauden päätapahtuman, eli Finnish Openin, merkeissä parin viikon kuluttua. Silloin pitää oma peli olla parhaassa mahdollisessa kunnossa. Nyt treenataan 40-60m putteriheittoja radalla, kehitetään toimiva gameplan ongelmallisille väylille ja tietysti puttaillaan mahdollisimman paljon. Ehkä kaikkein tärkeinpänä pointtina valmistautuessa on nyt hoidettava asia, jonka olen monesti laiminlyönyt: ennen kisaa on pakko levätä pari päivää kunnolla! FO:ssa tapahtuman aikataulu on muutenkin järkevämpi, kun pelataan vain yksi kierros per päivä. (Edes varhainen aamustartti ei ole niin paha kuin se, että vedetään tuollaisella layoutilla kaksi kierrosta samana päivänä…) Näillä eväillä pitäisi homma luistaa.

Posted in Disc golf

TdF’13, päivä 7: Kiertueen päätös

Viimeisenä päivänä ei lähtenyt meidän toimestamme enää yhtään heittoa, vaan tänään olimme puhtaasti katsojien roolissa. Kesän suurin ja kaunein tapahtuma valtameren tällä puolella: European Open! Finaalikierros ja mielenkiintoiset asetelmat. Feldberg oli noussut uskomattomalla kolmannen kierroksen rataennätyksellä kärkikorttiin vastassaan McBeth, Schusterick ja Koling. Dramaattisia käänteitä, välillä yllättävänkin inhimillistä puttipeliä (Will laittoi kolmesta metristä yläpantaan!) ja Feldiä lukuunottamatta jopa hieman alavireistä toimintaa kärjessä. Kakkoskortissa tapahtui sitäkin enemmän: kotimaan toivo Pasi Koivu nousi kylmähermoisella pelillä neljänneksi!

Nyt on nähty ihan omin silmin, millaista frisbeegolf on maailman huipulla: huimia draiveja, tarkkaa ja äärimmäisen kontrolloitua lähipeliä myös haastavissa olosuhteissa. Hivenen toista kuin omalla tasollani piirikunnallisten amatöörisarjassa… Oli todella hienoa päästä seuraamaan kisatapahtumia ja huippupelaajia lähietäisyydeltä. Yleinen ilmapiiri, Feldin asenne ja intensiivinen keskittyminen sekä Koivun peli-ilo ja tyylikäs suorittaminen tekivät suuren vaikutuksen. Tämä antoi jälleen lisäpuhtia omaan harjoitteluun ja intoa kisailuun. Olisipa joskus mahdollisuus osallistua kilpailijana näin hienosti ja ammattimaisesti järjestettyyn tapahtumaan, jossa kaikki vaan toimii. Lajin kehityksen kannalta tapahtuma oli myös hyvin tärkeä, profiili nousi jälleen uudelle tasolle Ylen TV-lähetyksen myötä.

Kokonaisuutena meidän kiertueemme oli mahtava reissu, jota kelpaa muistella seuraavaa odotellessa. Raskaitahan nämä ovat, tällaiset. Painetaan lötää mukiin viikon ajan 12 tuntia päivässä. Ei siinä ehdi kroppa palautua eikä pää levätä. Levitä kylläkin, lukuisia kertoja. Kuuteen päivään pelattiin 14 rataa, joista valtaosa oli varsin vaikeita. Tali, Siltamäki, Keinukallio, Nummelanharju, Kaatis, Lauste, Kaarina, Pansio, Masku, Mellilänjärvi, Kylmäkoski, Lammiharju, Julkujärvi ja The Beast. Yhteensä 242 väylää, noin 44h peliaikaa. Heittoja kertyi seuraavasti: Juhani 834, Mika 877, Paavo 959, Ari 999. Ihan riittävä määrä, mutta kaikkien fysiikka kesti loppuun asti. Ei saatu mitään vammoja aikaan: ainoastaan rakkoja jalkoihin sekä hyttysten ynnä ampiaisten pistoja erinäisiin paikkoihin. Kalustotappioita tuli yhden puhelimen ja 4-6 kiekon verran.

EO:n ja The Beastin ohjella itselleni päällimmäisenä jäi tietysti mieleen se holari (!), mutta heti perässä Lausteen ja Keinukallion radat. Mahtavia paikkoja, jonne pitää päästä uudelleen. Lopen aika legendaarinen reissu. Kiitos kavereille, joita ilman tämä ei olisi ollut mahdollista. Kiitokset myös Pauliinalle ja Juhanin vanhemmille majoituksesta ynnä ruokailuista. Juna saapuu pian Ouluun, sitten mä ajattelin nukkua päivän. Mutta tiistaina pitää päästä kiekolle.

Posted in Disc golf, Life

TdF’13, päivä 6: The Beast

Aamulla hylkäsimme Humppilan basecampin ja suuntasimme pohjoiseen. Kohteena oli vaihteeksi rata, jonka jokainen meistä oli pelannut ainakin kertaalleen aiemmin: Teh Julkujärvi. Aiemmat kokemukset ovat olleen melko raskaita, jopa survival-tyyppisiä. Tällä kertaa kierros tuntui huomattavasti kevyemmältä, vaan eipä nyt mikään äärimmäinen helle ollutkaan. Aikaa kiessiin toki kului, mutta peli eteni jouhevasti. Sää oli tänään varsin jees. Tummia pilviä pyöri jatkuvasti ympärillä, mutta yhtään pisaraa ei kuulaaksossa tullut. Tuulta toki, luonnollisesti. Juhanin peli ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla, mutta silti kaveri säkitti 12. väylällä puiden välistä ylämäkeen lähes 20m putin. Täysin epäinhimillistä. Omalta osaltani peli toimi suhteellisen solidisti. Hajoilin vasta lopussa kun tein väylällä 18 kaikki mahdollisimman hölmöt virheet. 20 väylän jälkeen lopputuloksissa päädyin silti ykköseksi 75:llä heitolla. Juhani ja Paavo 76, Ari 81.

Kiessin jälkeen majoittuminen Tampereen keskustaan, siviilivaatteet päälle ja pieni patikointi Jack The Roosteriin syömään kunnon burgerit. Sitten Nokialle haistelemaan suuren urheilujuhlan fiiliksiä. Oli muuten hienoa, järjettömän hienoa! Välittömästi vastaan pomppi youtubesta tuttuja kasvoja ja kuuluisia tähtipelaajia. Uskomaton tapahtuma. Paikalla olivat ulkomaalaisten lisäksi kaikki suomen kovimmat pelaajat, lajin vaikuttajat ja aktiivit. The place to be! Päivän kisakierroksen päätyttyä pienet ostostelut Pro shopissa ja sitten… Haastamaan The Beast! Epävirallinen pelikierros kisaradalla. Huh. Vaikea, mutta äärimmäisen hieno rata. Kaikilta osin aivan 110-kunnossa: uudenkarheat korit, millinurtsi, outtilinjat merkitty kalkilla, puttiringit merkitty maahan, opasteet jiirissä. Ja ne uskomattomat väylät. Jos jokin rata on parempi kuin tämä juuri nyt, niin minä haluan nähdä sen. Oikeastaan haluan muuttaa sinne.

Oli loistokasta päättää tämän turneen pelit juuri tuolla. Pientä jännitystäkin oli ilmassa johtuen poikkeuksellisesta tilanteesta. Radalla oli paljon muutakin porukkaa sekä myös joitamia kisoihin osallistuvia tyyppejä treenailemassa. Tietysti siellä kohdattiin myös pari-kolme poolia tuttuja kavereita, jotka olivat samoilla asioilla liikkeellä. Ajoituksemme oli juuri sopiva, sillä ilta rupesi hämärtymään tosissaan parin viimeisen väylän aikana. Juuri tuota myöhempään ei olisi voinut pelata. Tuloksissa louhittiin sellaista 10-24 yli parin, mutta se oli nyt toissijaista. Kokemusta tultiin hakemaan ja se saatiin. Rata on aidosti haastava ja viimeiset kolme väylää ovat mielestäni juuri ne kaikkein vaikeimmat. Etenkin tuulisella kelillä niillä voi kuka tahansa ottaa lukua eikä niitä pysty oikein järkevästi edes seiftailemaan. Yhtään helppoa väylää radalla ei ole, mutta otinpa minä silti yhden pirkon.

Posted in Disc golf, Life