Musiikki 2014

Näin vuodenvaihteen tuntumassa täytyy jälleen perinteisesti summata edellisen jakson parhaat julkaisut musiikin saralla. 2014 tarjoili paljon kivaa, mutta myös hieman tylsää ja yllätyksetöntä materiaalia. Todelliset huippujutut olivat harvassa. Jostain syystä kotimaiset toimijat ovat olleet kovin näkymättömiä ja niitä onkin tällä listalla vain kaksi. Vuoden parhaat löydöt olivat kesähelteille Reckless Love ja syksympänä Five Finger Death Punchin tuotanto, vaan ei niistä sen enempää. Aloitamme tuoreiden julkaisujen ruotimisen käänteisessä järjestyksessä.

Read more ›

Posted in Music

In The Bag 2014

Talvipäivänseisaus tarkoittaa mun laskujeni mukaan sitä, että syksy on ohi, päivä alkaa pitenemään ja kohta on kevät. Toisinsanoen siis lähes juhlapäivä. Tässä vaiheessa näillä leveyksillä on kuitenkin sitä kaivattua valoa vielä niin vähän, että lomapäivän pimeässä illassa ehtii kirjoitella blogiin pohdintaa aiemmista ja spekulointia tulevista kiekkovalinnoista.

Kauden 2014 aikana tapahtui käytettävien pelivälineiden osalta tähänastisen urani suurimmat mullistukset. Harrastus alkoi 2009 Discraftin starter-setillä ja pian mukaan tuli Innovalta mm. Wraith ja Roc. Vuotta-paria myöhemmin päädraiveriksi valikoitui Star Valkyrie. Roc oli jäänyt jo silloin Buzzzin tieltä pois, mutta Wraith ja Valkyrie olivat siitä eteenpäin bägini kulmakiviä pitkään. Suhde kriisiytyi, kun Innova vaihtoi Valkyrien muottia ja uusi tuotanto oli jotain aivan toista, samalla nimellä.

Tammikuussa testailin fairway-osastolle Lat 64 Saintia eri muoveilla ja totesin sen olevan juuri sopivasti Valkyrietä ylivakaampi, erittäin hyvin liitävä ja helposti kontrolloitava kiekko. Recycled-muoviset kuluvat melko nopeasti, mutta Gold Line kestää! 8/10 tasolle biitattu GL Saint on äärimmäisen loistava kiekko, kovemmalla heitolla kääntää hitaasti yli, pienemmillä tehoilla lentää luotisuoraan lähelle sataa metriä. Tämän jälkeen kysymys oli vain, että montako näitä laitetaan bägiin.

Read more ›

Posted in Disc golf

Uutta rautaa

Pitkästä, pitkästä aikaa tein hieman päivitystä hardware-osastolle. Olen ajellut pöytäkoneessa edelleen ikuvanhaa Windowsia ihan vaan sen vuoksi, että välillä tekee mieli pelailla jotain. Muutoin olisin varmaan asentanut jonkun Linux-distron tähänkin koneeseen. Pakko mainita pari huomiota tuosta käyttöjärjestelmästä. Win XP julkaistiin 2001 ja itse otin sen käyttöön 2002. Kertoo aika paljon tuotteen laadusta, että se on säilyttänyt asemansa ja palvellut lähes moitteettomasti 12 vuotta! Viimeisin installaatio on rokkaillut desktopissa nyt 4 vuotta ja 8 kuukautta. Takuulla henkilökohtainen ennätys.

Original Install Date: 2010-04-23, 23:55:51
Time to close down: 2014-12-05

Ei se enää ihan parhaassa iskussa ollut, mutta silti. Kertoohan tämä myös omien prioriteettien muutoksesta. Koneiden säätäminen ei ole inspiroinut enää samaan tyyliin kuin joskus ennen, sillä vapaa-aika kuluu pääasiassa fyysisempien harrasteiden parissa. Nykyään pelailen harvakseltaan ja silloinkin muutaman vuoden vanhoja julkaisuja, joiden pariin en ole ehtinyt aiemmin, joten tehovaatimukset ovat maltillisemmat. Toisaalta myös Macbook ja iPhone hoitavat ison osan samoista toimista, joihin ennen käytettiin pöytäkonetta.

Read more ›

Posted in Hardware, Kotiteatteri, Life

Raahe DGP

Raaheen vastikaan avattu uusi 18-väyläinen rata osoittautui loistavaksi ja ylitti heittämällä (köh, köh) kaikki odotukset. En ole koskaan nähnyt näin hienoa metsärataa. Sen lisäksi että maastosta oli raivattu suunnitelmallisesti paljon puustoa, myös kannot oli poistettu, fairwayt tasoitettu ja päällystetty hakkeella! Tarjolla ei ole sitä tyypillistä metsä-ähinää, vaan hyvin puistomainen kokemus.

Ohessa pientä väyläkohtaista kuvausta, kommentaaria ja gameplania oikeakätisen umpibäkkärin näkökulmasta.

1. Ysikymppinen pikkuhyse. Edessä havupuu oksineen joka, pitää kiertää oikealta. Oikeassa reunassa muutamia koivuja esteinä. Matala hysse ilman skippiä on hyvä valinta. Midari toimisi jos riittää perille. Virallinen mitta 86, mutta fiilis väittää hieman pidemmäksi. Pirkkoväylä. 2/3

Read more ›

Posted in Disc golf

Pelisuunnitelma SM-kisaradalle

Viikonloppuna järjestettävä Toppila Open pelataan tulevia SM-kisoja varten rakennetulla radalla. Tässä oma pelikirja ja arvio tulostasosta.

1. väylä

Aiemmista isoista kisoista tuttu, vaikee kolmonen. Metsä ei ole tällä kertaa outtia, mutta sinne ei todellakaan kannata pelata. Käsi ei riitä hysseen puiden ja veden yli, joten laitetaan midari keskelle. Tuulesta riippuen joko Buzz tai Verdict. Suora / antsalähäri putterilla milliin. Jos mokaa avarin, tulee heti todennäköisesti nelonen. 3/4.

2. väylä

Realistinen par 4, mutta pirkkoa ei sitten millään. Suora draivi aukkoon Saintilla tai Renegadella, mutkan ohi. Jos jää alkupään puihin, niin sit haetaan hyssellä mahdollisimman pitkää feidiä mutkan jälkeen vasemmalle. Lähäri ei oo missään tapauksessa helppo, tästä voi tulla vitosta. 4/5

Read more ›

Posted in Disc golf

Fribatour 2014, päivä 6

Kuudennen päivän aamuna kropassa alkoi jo ihan oikeasti tuntua viikon tahkoaminen, mutta kummasti sitä taas vaisun alun jälkeen lämpeni pelailemaan. Kiertueen viimeiselle päivälle oli suunniteltu pistoreissu pohjoiseen Riihimäelle. Kohteena oli siis vastikään täysimittaiseksi laajennettu Riutta. Kyseessä on pieni laskettelumesta, jossa oli äärimmäisen jyrkkiä rinteitä eri suuntiin. Poikkeuksellista maastoa. Radan suunnittelussa korkeuseroja oli todellakin hyödynnetty, ehkä liiankin kanssa.

Alkupää oli aika tavanomaista läpsyttelyä, vitonen oli ensimmäinen erottuvampi väylä. Jyrkkä dogleg oikealle ylämäkeen, vasurin pommihysse. Itse pelasin putteriseiftillä paarin. Seiska oli iso alamäkiväylä, tarkkaa sijoitusta nyppylän päällä olevan korin läheisyyteen. Ikävästi Go Pro sippasi (taas) juuri tässä kohdassa, joten hienoimmat väylät jäi kuvaamatta. Kasi oli lähes samanmoinen alamäkiväylä. Ysin tiille kiivettiin jyrkkää rinnettä. Itse väylä oli äärimmäisen tarkkaa peliä vaativa ränni ylämäkeen, kaksivaiheinen par4. Rotkoa jokapuolella. Lopen aika hieno väylä, vaikka aluksi se näytti sadistisen vaikealta. Puupomppu voi viedä pelaajan todella kauas. Kymppi oli entistä kapeampi ja jyrkempi ränni ylämäkeen. Maapohja pelialueella pelkkää kiveä ja juurakkoa, joten noin 90% todennäköisyys pompata ja rullata rotkoon… Tuuriväylä. Opasteiden puuttuessa kävelimme vahingossa suoraan 12 tiille ja edessä näkyvä maisema vangitsi välittömästi huomion. Jyrkin missään näkemäni alamäkipommitus suoraan laakson pohjalle. Huh.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 5

Torstain monsuunin jälkeen oli pakko vetäytyä Helsingin base campiin kuivattamaan umpimärät varusteet. Pistäydyimme ensin Toijalan Shellille tankkaamaan auton, mutta laitos oli jokseenkin jumissa, joten närkästyspäissään etelää kohti. Lähtökiihdytyksessä takaa kuului jotain kolinaa, totta ne varakiekot lenteli ympäri konttia… Seuraava huoltoasema löytyi muutaman kilometrin päästä, joten yritimme tankkaamista uudemman kerran. Vaan nythän näyttäisi jotenkin hassusti siltä, että tämän Audin bensatankissa ei ole korkkia ollenkaan? Noniin, no. Motivaatiolenkki takaisin Toijalaan ja tuurilla korkki sattui vielä löytymään jumineen automaatin kulmilta.

Pari tuntia myöhemmin kamat olivat jo kuivaushuoneessa naapurin puhtaiden pyykien seassa. Huomaavaista, tiedän. Evästyksen jälkeen ilta oli vielä niin nuori, että jotain pelattavaa piti keksiä. Kohteeksi otettiin mustikkamaastojen perusteella Sipoon Nikkilä. 12-väyläinen kauniissa maalaisidyllissä ja vanhassa metsässä. Hyviä väyliä ja sopivasti korkeuseroa, mutta turhan paljon viidakkoa pelialueella. Spotteria käyttäen yhtään kiekkoa ei tarvinnut etsiä, joten homma rullasi silti. Pelasin tutustumiskierroksen jopa kaksi alle, Juhani yhden alle.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 4, pt 2

Myrskyn jälkeen on… ruokatauon paikka. Ajelimme Vampulasta Kylmäkosken tuttuun Scaniin kokoamaan sekä ravitsemaan itsemme. Aikataulu oli turhan tiukka, että olisimme voineet pelata Kylmiksellä 18, joten valitsimme pelkästään mustan ysin. Väylät olivat aivan yhtä hienoja kuin ennenkin, mainiota pelattavaa. Edelleen hieman liikaa kasvustoa väylien ulkopuolella ja osin väylilläkin, mutta näillä mennään. Oma peli ei taas oikein ottanut kulkeakseen ja bogia naputeltiin tasaiseen tahtiin.

Kakkosella avasin puun kautta kauas ja syvälle. Silti pienestä luukusta onnistuin pelastamaan itseni väylälle ja suoritin vielä paarin. Antti teki saman kolmosella. Vitonen on nätti 90-metrinen suora liidätys alamäkeen, puiden ympäröimälle viheriölle. Draivasin avauksen Fugitivella oikealle puihin 20 metriä lyhyeksi. Pienesti närkästyneenä päätin laittaa harjoitusheiton perään. Juhani kysyi pitäisikö kuvata, sanoin että eipä tarvi. FLX Buzzz lähti täydellistä linjaa inan antsassa, liitää, flättää ja pamahtaa aivan keskelle koria. Ei edes yrittänyt hypätä ulos. Yksi fribaurani hienoimpia harjoitusheittoja. =) Tulihan se vielä kalkkiviivoilla tällekin reissulle yksi holari, vaikka ei ihan virallinen ollutkaan.

Omalta osaltani tekeminen jatkui loppuun asti bogipainoisena eikä se muillakaan kovin helmeilevää ollut. Antti paineli nollassa viimeiselle väylälle asti, kunnes keräili siitä sitten triplan. Torstaina ehdittiin koko porukalla pelata ylimääräisen ohjelman vuoksi vain 25 väylää ja niistä tulokset seuraavasti: Juhani 85, Antti 87, Mika 89, Jouni 98. Kylmiksen jälkeen oli edessä tiimin hajaantuminen. Pikkis ja Knuutinen toimitettiin Toijalan kautta valtion rautateille ja takaisin Ouluun. Paluumatka oli ilmeisesti viivästynyt jonkin verran ukkosmyrskyn aiheuttamien vaurioiden vuoksi, mutta ei sentään niin dramaattisesti kuin surullisen kuuluisa IC55.

Neljän päivän reissun aikana pelattiin kymmenellä radalla 164 väylää. Yhteistulokset: Juhani 555, Antti 573, Mika 591 ja Jouni 620. Paljon maisemaa ehdittiin nähdä ja taisihan meillä oikeastaan olla aika kivaa. Kiitos kavereille. Toinen puolikas tiimistä jatkaa seikkailua vielä tovin, mutta siihen palaamme ensi jaksossa.

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 4, pt 1

Silmät avautuivat Humalistonkadulla vasta herätyksen pärinään. Henkilökohtaisesti reissun ensimmäiset järkevät yöunet ja olihan se aikakin. Reipas startti liikenteeseen jo ennen kasia, tänään pitää ehtiä paljon ja siirtymiäkin on enemmän. Otimme riskin ja poistuimme Turusta ilman aamiaista. “Kyllä sieltä väliltä löytyy joku ABC”, ikään kuin mä olisin kuullut ton joskus ennenkin. Tällä kertaa riski kannatti ja Auranportti palkitsi meidät ruhtinaallisella aamiaisella. Lähtökohdat ovat siis mallillaan ja siirryimme kevein mielin Vampulaan Suomen laajimmalle (?) radalle, jossa on jopa 18+10 väylää.

Olimme mestoilla täysin suunnitelmien mukaan klo 0930. Laastaria jalkoihin, pienet lämppäputit ja peli käyntiin auringonpaisteessa. Vampulan rata sijaitsee mukavan kuivassa ja siistissä kangasmetsässä. Alkupää oli aika tyypillistä, kivaa perusväylää. Koko pooli suoritti tasaisen laadukasta peliä jopa pakkasen puolella. Samaan aikaan sivummalle oli kuin varkain noussut isosti hyvin tummaa pilveä ja etäältä kuului Forecan ennakoimaa jylinää. Epäilimme kuitenkin tasaisen äänen olevan peräisin jostain teollisuuslaitoksesta. Ei ollut. Kuluneen vuosikymmenen kovin ukkosrintama ajeli suoraan niskaan. Tunnelma oli jokseenkin uhkaava kun valo katosi ja jyly lähestyi. Pahuuden voimat saapuvat dramaattisesti.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 3

Yö sujui jälleen lämpimissä merkeissä turhan vähällä unella, mutta saatiin sentään hieman lepoa. Yllättäen helteinen päivä tulossa, vähempikin alkaisi riittää. Vaan näillä mennään ja nautitaan nyt kun sitä saa. 0730 ylös, aamiainen naamariin, kamat tiiviisti kasaan ja erä advanced-tetristä auton tavaratilassa. Äärirajoilla mennään, vaan mennään. Tutulla huoltsikalla sumpit paikallisen aamukahvikerhon kanssa ja tällä kertaa suunta Salon Pahkavuorelle. Edessä pitäisi olla reissun ensimmäinen oikea puistorata, kohta nähdään mitä tulee.

Kyllä, hyvä oli. Monipuolisia väyliä ja mielenkiintoista pelattavaa sopivalla vaikeusasteella. Neljä tähteä viidestä. Muutamassa paikassa väylien ulkopuolella reilusti rucolaa ja nokkosia, mutta spotteria käyttäen homma toimi. Pikkarainen: “Hyvin käytetty korkeuserot hyväksi, kivoja väyliä. Ulkoilureitit on pakko spotata.” Itselleni vain jokunen turha puttimissi, kuten viimeisellä väylällä kahden metrin nosto vasemmalta ketjuista ulos. Mur. Muutoin hyvää settiä ja ensimmäinen voitettu kierros. Minimaalisilla eroilla toki. Viimeisellä väylällä Pikkis ripusti pelivälineen mäntyyn ja sitä pommittaessa Knuutinen viilsi sormensa auki. Onneksi olemme varautuneet kaikkeen, ensiapu on lähellä ja matka jatkuu.

Hyvissä fiiliksissä siirtymä Turun maineikkaaseen Lausteen frisbeegolfpuistoon. Ajatuksena oli pelata kaikki 24 väylää, mutta pari niistä ei ollut käytettävissä. Pelattavaa oli silti riittämiin, etenkin kun otetaan huomioon radan vaikeustaso. Monella väylällä pelkästään hyvä avaus ei riitä, vaan myös jatkoheitto täytyy olla kohdallaan. Pro-mestahan tämä on, siitä ei oo kahta sanaa. Ehkä Suomen paras rata, edelleen. Myös Knuutinen kommentoi hyväksyvästi, etenkin otettuaan lukuisia böödejä: “Haastava. Väylät järkiään vähän liian pitkiä itselle. Paljon todella hyviä väyliä, mukava heittää hienossa maastossa.” Saimme kiessin pakettiin juuri ennen viikkokisojen ja vesisateen alkua, joten poistuimme suosiolla paikalta Omppuun.

Illaksi oli tarkoitus kehitellä vielä jotain pelattavaa, mutta suihkun ja maukkaan burgerin (kiitos Lone Star <3) jälkeen totesimme parhaaksi ottaa vähän lepoa. Poikkesimme tekemään päivän yhteenvedon Cosmic Comic Cafen pöytään ja alan harrastajat nauttivat jotain ipaksi kutsuttua outoa ainetta. Varsin hyvä päivä. Tulokset tänään: Juhani 120, Antti 120, Mika 122, Jouni 135. Yhteistilanne: Juhani 470, Antti 486, Mika 502, Jouni 522.

Posted in Disc golf, Life