Pelisuunnitelma SM-kisaradalle

Viikonloppuna järjestettävä Toppila Open pelataan tulevia SM-kisoja varten rakennetulla radalla. Tässä oma pelikirja ja arvio tulostasosta.

1. väylä

Aiemmista isoista kisoista tuttu, vaikee kolmonen. Metsä ei ole tällä kertaa outtia, mutta sinne ei todellakaan kannata pelata. Käsi ei riitä hysseen puiden ja veden yli, joten laitetaan midari keskelle. Tuulesta riippuen joko Buzz tai Verdict. Suora / antsalähäri putterilla milliin. Jos mokaa avarin, tulee heti todennäköisesti nelonen. 3/4.

2. väylä

Realistinen par 4, mutta pirkkoa ei sitten millään. Suora draivi aukkoon Saintilla tai Renegadella, mutkan ohi. Jos jää alkupään puihin, niin sit haetaan hyssellä mahdollisimman pitkää feidiä mutkan jälkeen vasemmalle. Lähäri ei oo missään tapauksessa helppo, tästä voi tulla vitosta. 4/5

Read more ›

Posted in Disc golf

Fribatour 2014, päivä 6

Kuudennen päivän aamuna kropassa alkoi jo ihan oikeasti tuntua viikon tahkoaminen, mutta kummasti sitä taas vaisun alun jälkeen lämpeni pelailemaan. Kiertueen viimeiselle päivälle oli suunniteltu pistoreissu pohjoiseen Riihimäelle. Kohteena oli siis vastikään täysimittaiseksi laajennettu Riutta. Kyseessä on pieni laskettelumesta, jossa oli äärimmäisen jyrkkiä rinteitä eri suuntiin. Poikkeuksellista maastoa. Radan suunnittelussa korkeuseroja oli todellakin hyödynnetty, ehkä liiankin kanssa.

Alkupää oli aika tavanomaista läpsyttelyä, vitonen oli ensimmäinen erottuvampi väylä. Jyrkkä dogleg oikealle ylämäkeen, vasurin pommihysse. Itse pelasin putteriseiftillä paarin. Seiska oli iso alamäkiväylä, tarkkaa sijoitusta nyppylän päällä olevan korin läheisyyteen. Ikävästi Go Pro sippasi (taas) juuri tässä kohdassa, joten hienoimmat väylät jäi kuvaamatta. Kasi oli lähes samanmoinen alamäkiväylä. Ysin tiille kiivettiin jyrkkää rinnettä. Itse väylä oli äärimmäisen tarkkaa peliä vaativa ränni ylämäkeen, kaksivaiheinen par4. Rotkoa jokapuolella. Lopen aika hieno väylä, vaikka aluksi se näytti sadistisen vaikealta. Puupomppu voi viedä pelaajan todella kauas. Kymppi oli entistä kapeampi ja jyrkempi ränni ylämäkeen. Maapohja pelialueella pelkkää kiveä ja juurakkoa, joten noin 90% todennäköisyys pompata ja rullata rotkoon… Tuuriväylä. Opasteiden puuttuessa kävelimme vahingossa suoraan 12 tiille ja edessä näkyvä maisema vangitsi välittömästi huomion. Jyrkin missään näkemäni alamäkipommitus suoraan laakson pohjalle. Huh.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 5

Torstain monsuunin jälkeen oli pakko vetäytyä Helsingin base campiin kuivattamaan umpimärät varusteet. Pistäydyimme ensin Toijalan Shellille tankkaamaan auton, mutta laitos oli jokseenkin jumissa, joten närkästyspäissään etelää kohti. Lähtökiihdytyksessä takaa kuului jotain kolinaa, totta ne varakiekot lenteli ympäri konttia… Seuraava huoltoasema löytyi muutaman kilometrin päästä, joten yritimme tankkaamista uudemman kerran. Vaan nythän näyttäisi jotenkin hassusti siltä, että tämän Audin bensatankissa ei ole korkkia ollenkaan? Noniin, no. Motivaatiolenkki takaisin Toijalaan ja tuurilla korkki sattui vielä löytymään jumineen automaatin kulmilta.

Pari tuntia myöhemmin kamat olivat jo kuivaushuoneessa naapurin puhtaiden pyykien seassa. Huomaavaista, tiedän. Evästyksen jälkeen ilta oli vielä niin nuori, että jotain pelattavaa piti keksiä. Kohteeksi otettiin mustikkamaastojen perusteella Sipoon Nikkilä. 12-väyläinen kauniissa maalaisidyllissä ja vanhassa metsässä. Hyviä väyliä ja sopivasti korkeuseroa, mutta turhan paljon viidakkoa pelialueella. Spotteria käyttäen yhtään kiekkoa ei tarvinnut etsiä, joten homma rullasi silti. Pelasin tutustumiskierroksen jopa kaksi alle, Juhani yhden alle.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 4, pt 2

Myrskyn jälkeen on… ruokatauon paikka. Ajelimme Vampulasta Kylmäkosken tuttuun Scaniin kokoamaan sekä ravitsemaan itsemme. Aikataulu oli turhan tiukka, että olisimme voineet pelata Kylmiksellä 18, joten valitsimme pelkästään mustan ysin. Väylät olivat aivan yhtä hienoja kuin ennenkin, mainiota pelattavaa. Edelleen hieman liikaa kasvustoa väylien ulkopuolella ja osin väylilläkin, mutta näillä mennään. Oma peli ei taas oikein ottanut kulkeakseen ja bogia naputeltiin tasaiseen tahtiin.

Kakkosella avasin puun kautta kauas ja syvälle. Silti pienestä luukusta onnistuin pelastamaan itseni väylälle ja suoritin vielä paarin. Antti teki saman kolmosella. Vitonen on nätti 90-metrinen suora liidätys alamäkeen, puiden ympäröimälle viheriölle. Draivasin avauksen Fugitivella oikealle puihin 20 metriä lyhyeksi. Pienesti närkästyneenä päätin laittaa harjoitusheiton perään. Juhani kysyi pitäisikö kuvata, sanoin että eipä tarvi. FLX Buzzz lähti täydellistä linjaa inan antsassa, liitää, flättää ja pamahtaa aivan keskelle koria. Ei edes yrittänyt hypätä ulos. Yksi fribaurani hienoimpia harjoitusheittoja. =) Tulihan se vielä kalkkiviivoilla tällekin reissulle yksi holari, vaikka ei ihan virallinen ollutkaan.

Omalta osaltani tekeminen jatkui loppuun asti bogipainoisena eikä se muillakaan kovin helmeilevää ollut. Antti paineli nollassa viimeiselle väylälle asti, kunnes keräili siitä sitten triplan. Torstaina ehdittiin koko porukalla pelata ylimääräisen ohjelman vuoksi vain 25 väylää ja niistä tulokset seuraavasti: Juhani 85, Antti 87, Mika 89, Jouni 98. Kylmiksen jälkeen oli edessä tiimin hajaantuminen. Pikkis ja Knuutinen toimitettiin Toijalan kautta valtion rautateille ja takaisin Ouluun. Paluumatka oli ilmeisesti viivästynyt jonkin verran ukkosmyrskyn aiheuttamien vaurioiden vuoksi, mutta ei sentään niin dramaattisesti kuin surullisen kuuluisa IC55.

Neljän päivän reissun aikana pelattiin kymmenellä radalla 164 väylää. Yhteistulokset: Juhani 555, Antti 573, Mika 591 ja Jouni 620. Paljon maisemaa ehdittiin nähdä ja taisihan meillä oikeastaan olla aika kivaa. Kiitos kavereille. Toinen puolikas tiimistä jatkaa seikkailua vielä tovin, mutta siihen palaamme ensi jaksossa.

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 4, pt 1

Silmät avautuivat Humalistonkadulla vasta herätyksen pärinään. Henkilökohtaisesti reissun ensimmäiset järkevät yöunet ja olihan se aikakin. Reipas startti liikenteeseen jo ennen kasia, tänään pitää ehtiä paljon ja siirtymiäkin on enemmän. Otimme riskin ja poistuimme Turusta ilman aamiaista. “Kyllä sieltä väliltä löytyy joku ABC”, ikään kuin mä olisin kuullut ton joskus ennenkin. Tällä kertaa riski kannatti ja Auranportti palkitsi meidät ruhtinaallisella aamiaisella. Lähtökohdat ovat siis mallillaan ja siirryimme kevein mielin Vampulaan Suomen laajimmalle (?) radalle, jossa on jopa 18+10 väylää.

Olimme mestoilla täysin suunnitelmien mukaan klo 0930. Laastaria jalkoihin, pienet lämppäputit ja peli käyntiin auringonpaisteessa. Vampulan rata sijaitsee mukavan kuivassa ja siistissä kangasmetsässä. Alkupää oli aika tyypillistä, kivaa perusväylää. Koko pooli suoritti tasaisen laadukasta peliä jopa pakkasen puolella. Samaan aikaan sivummalle oli kuin varkain noussut isosti hyvin tummaa pilveä ja etäältä kuului Forecan ennakoimaa jylinää. Epäilimme kuitenkin tasaisen äänen olevan peräisin jostain teollisuuslaitoksesta. Ei ollut. Kuluneen vuosikymmenen kovin ukkosrintama ajeli suoraan niskaan. Tunnelma oli jokseenkin uhkaava kun valo katosi ja jyly lähestyi. Pahuuden voimat saapuvat dramaattisesti.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 3

Yö sujui jälleen lämpimissä merkeissä turhan vähällä unella, mutta saatiin sentään hieman lepoa. Yllättäen helteinen päivä tulossa, vähempikin alkaisi riittää. Vaan näillä mennään ja nautitaan nyt kun sitä saa. 0730 ylös, aamiainen naamariin, kamat tiiviisti kasaan ja erä advanced-tetristä auton tavaratilassa. Äärirajoilla mennään, vaan mennään. Tutulla huoltsikalla sumpit paikallisen aamukahvikerhon kanssa ja tällä kertaa suunta Salon Pahkavuorelle. Edessä pitäisi olla reissun ensimmäinen oikea puistorata, kohta nähdään mitä tulee.

Kyllä, hyvä oli. Monipuolisia väyliä ja mielenkiintoista pelattavaa sopivalla vaikeusasteella. Neljä tähteä viidestä. Muutamassa paikassa väylien ulkopuolella reilusti rucolaa ja nokkosia, mutta spotteria käyttäen homma toimi. Pikkarainen: “Hyvin käytetty korkeuserot hyväksi, kivoja väyliä. Ulkoilureitit on pakko spotata.” Itselleni vain jokunen turha puttimissi, kuten viimeisellä väylällä kahden metrin nosto vasemmalta ketjuista ulos. Mur. Muutoin hyvää settiä ja ensimmäinen voitettu kierros. Minimaalisilla eroilla toki. Viimeisellä väylällä Pikkis ripusti pelivälineen mäntyyn ja sitä pommittaessa Knuutinen viilsi sormensa auki. Onneksi olemme varautuneet kaikkeen, ensiapu on lähellä ja matka jatkuu.

Hyvissä fiiliksissä siirtymä Turun maineikkaaseen Lausteen frisbeegolfpuistoon. Ajatuksena oli pelata kaikki 24 väylää, mutta pari niistä ei ollut käytettävissä. Pelattavaa oli silti riittämiin, etenkin kun otetaan huomioon radan vaikeustaso. Monella väylällä pelkästään hyvä avaus ei riitä, vaan myös jatkoheitto täytyy olla kohdallaan. Pro-mestahan tämä on, siitä ei oo kahta sanaa. Ehkä Suomen paras rata, edelleen. Myös Knuutinen kommentoi hyväksyvästi, etenkin otettuaan lukuisia böödejä: “Haastava. Väylät järkiään vähän liian pitkiä itselle. Paljon todella hyviä väyliä, mukava heittää hienossa maastossa.” Saimme kiessin pakettiin juuri ennen viikkokisojen ja vesisateen alkua, joten poistuimme suosiolla paikalta Omppuun.

Illaksi oli tarkoitus kehitellä vielä jotain pelattavaa, mutta suihkun ja maukkaan burgerin (kiitos Lone Star <3) jälkeen totesimme parhaaksi ottaa vähän lepoa. Poikkesimme tekemään päivän yhteenvedon Cosmic Comic Cafen pöytään ja alan harrastajat nauttivat jotain ipaksi kutsuttua outoa ainetta. Varsin hyvä päivä. Tulokset tänään: Juhani 120, Antti 120, Mika 122, Jouni 135. Yhteistilanne: Juhani 470, Antti 486, Mika 502, Jouni 522.

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 2

Aamu valkenee jälleen helteisenä Tammisaaressa. Pannulle vähän pekonia ja munia, mutta harmillisesti huoneessa ei ollut kahvinkeitintä. Ainoa selkee puute. Kuskin vuoro arpoutuu Jounille ja sankarimme suuntaavat jälleen matkaan. Päivän ensimmäisenä kohteena Hanko, Lillmärsanin metsä ja B-rata. Todella hieno paikka, pääosin loistavia väyliä. Lisäksi jotain normi-tyypillisiä, vaikeita rännejä. Oma peli toimi aluksi oikein hyvin. Pelasin etuysin +1 ja takaysillä toki rupesin keräämään lukua eikä pää oikein kestänyt toistuvaa bogeilua. En taaskaan asennoitunut riittävän nöyrästi ja rännit rankaisivat. Lopussa Juhani veti 140+ metrisellä väylällä avarin kasiin ja puttasi kylmästi komean eaglen. =) Juhani: “Haastava rata. Opasteet puuttuivat monista paikoista eikä karttakaan pitänyt kaikilta osin paikkansa.” Knuutinen: “Pari hölmöä koripaikkaa, silkkaa spedeilyä”. Kokonaisuutena silti mielestäni erittäin hyvä rata.

Nälkä toki ehti yllättää, joten heti kiessin jälkeen Hangon keskustaan lounaalle. Paikallisen alkuasukkaan ohjeiden mukaan vältyimme pettymyksiltä ja löysimme ehkä parhaan pizza-ravintolan ikään. Classic pizza, “Sorry, no kebab.”. =) Vatsat täynnä suuntima takaisin Tammisaarta kohti ja pelaamaan matkalla Lappohjan 14-väyläinen. Oldskool-tyylisessä paikassa tiit oli maalattu spray:lla epätasaiseen kalliopintaan tai vaihtoehtoisesti upotettu hirsi poikittain kuluneeseen nurmeen. Siitä huolimatta rata oli ihan ok. Juhani: “Hienot, antiikkiset Frisbeezer-korit ja tietysti reissun toinen eagle”. Toim.huom. On se kova. Henkilökohtaisesti ajauduin syöksykierteeseen ja hajosin kovaan ääneen. Harmittaa. Toki näiltä tilanteilta olisi helpompi välttyä, jos yöllä saisi esim. nukuttua.

Päivän kolmas kohde oli Tammisaaren läheisyydessä sijaitseva Skogby. Radan löytäminen oli taas kiven takana, kun Sonera failasi jälleen strategisella hetkellä eikä ruotsalaiseen tyyliin pikkuteillä ollut mitään opasteita. Noh, löydettiin. Koko rata oli metsässä, pystymetsässä. Ihan letkeetä pelattavaa, mutta ei mitään poikkeuksellista. Muutamia vähän outoja juttuja, mutta keskimäärin ihan ok rata. Itselleni selkeesti reissun paras kiessi, vain yksi puttiralli-tuplabogi rikkoi puhtaan sarjan. Putit menivät edelleen pääosi ohi, mutta sitä se nyt on. Sentään kiessi pakkaselle, niin hyvä fiilis. Knuutisen huippuhetki sattui väylälle 14, jossa mies suoritti kympin show-putin sisään tilannetta seuranneiden partiolaisten iloksi. Kunnon aplodit päälle. Tämä päivä lopeteltiin jo ennen ysiä ja vietettiin ilta campingin rantasaunalla ynnä meressä pulikoiden. Hyvä rasti.

Päivän lukemat: Juhani 149, Antti 166, Mika 169, Jouni 170. Tilanne kahden päivän jälkeen: Juhani 350, Antti 366, Mika 380 ja Jouni 387.

Posted in Disc golf, Life

Fribatour 2014, päivä 1

Eilen käynnistettiin vuoden 2014 fribaturnee, “Poikain kanssa kiekolla”. Kohteena eteläisin Suomi, Hki – Tammisaari – Turku – jne. Tarinan päähenkilöinä allekirjoittaneen lisäksi Juhani Lehtonen, Antti Pikkarainen ja Jouni Knuutinen.

Pikkarainen siirtyi mestoille yöjunalla, minä ja Knuutinen aamulla Norskin kyydillä. Juhani poimi meidät kentältä ja hurautimme Taliin, jossa Pikkarainen oli jo ehtinyt reenailla tunnin verran. Ensimmäinen pelattiin siis legendaarinen Tali, itselleni kolmatta kertaa. Repa aloitti vahvasti heti 1. väylän pirkolla ja pelasi elämänsä peliä 10 väylää. Muita Tali rankaisi tyypillisesti. Lopussa myös Knuutinen palasi kuolevaisten joukkoon keräten hieman reilummin lukua. Ensikertalaisen (Jounin) kommentit: “Kiva ja haastava rata, mutta liikaa tehty OB:lla väyliä. Tilan vähyys toki on pakottanut siihen, mutta on se silti vähän… Tosi hyviä väyliä siitä huolimatta.

Talin jälkeen normaalit shoppailut Frisbeepointissa ja Juhani suuntasi auton keulan kohti Tammisaarta. Matkan varrella evästettiin kotipitsassa ja pelattiin Landsbron vaihteleva 18-väyläinen rata. Alkupään metsäväylät toistivat hieman itseään, mutta lopun puistoväylät millinurmella olivat loistavia. Etenkin radan alkupuoli oli melko helppoa neppailua, mutta kukaan sankareistamme ei pystynyt kunnolla hyödyntämään sitä. Ratasuunnittelija oli selvästi tykännyt mandoista, niitä kun oli viljelty reippaasti etenkin alkupäähän. Juhanin draivit olivat levällään ja allekirjoittaneen puttipeli oli hirvittävän vaikeaa. En saanut varmaan 9 ensimmäisen väylän aikana yhtään puttia sisään, aina jouduttiin nostolle. Raskaat olosuhteetkin alkoivat jo painaa. Koko päivä oli nimittäin mennyt paahtavassa helteessä, kuten nyt viime viikkoina on ollut tapana.

Toisen kiessin jälkeen siirtymä majapaikkaan, Ekenäs Summer Hotel & Camping. Osoite ja navigaattori veivät meidät sinnepäin, mutta kyllähän siinä pyörittiin ympyrää ennekuin Reception löytyi. Itse majapaikkahan oli vielä kilometrin verran sivussa siitä. Kamat majoitukseen, kaupasta evästä ja iltakiessille läheiselle Västerbyn radalle. Kiva paikka, viime kesän SM-kisojen näyttämö. Täällä ei sitten ollutkaan enää turhan helppoa väylää tarjolla, lukua kyllä. Pikkaraisen kommentit: “Miinusta psykoottisista kallioväylistä, mutta ylläpito ja niittyväylät AAA-luokkaa. Fiksut väylät oli parhautta.” Knuutinen allekirjoittaa. Jyrkkä nousu kalliota ylöspäin oli kieltämättä erikoinen ratkaisu ja korin asemointi kauas taakse oli aika erikoista. Kiessi kesti pirun pitkään ja pimeä yllätti. Viimeiset viisi väylää pelattiin aivan liian pimeässä eikä hommassa ollut oikein mitään järkeä. Vaan ei voinut jättää kierrosta kesken.

Ensimmäisenä päivänä saatiin listoille reilu 200 heittoa mieheen. Kärjessä ehkä jopa hieman yllättäen Antti tuloksella tasan 200. Heiton verran perässä Juhani. Mika 211 ja Jouni 217.

Posted in Disc golf, Life

VMP Open

Varasin perheloman kylkeen yhden kisapäivän ja kohteeksi valikoitui Kaatiksella pelattava VMP Open. Olin pelannut radalla aiemmin tasan yhden kierroksen ja senkin hirvittävässä tuulessa. Tietämys oli sillä tasolla, että pitkiä ja vaikeita väyliä on luvassa eikä tässä kisassa ole amatöörisarjaa ollenkaan. Siispä turistina avoimeen sarjaan hakemaan oppia ja kokemusta. Käytännössä ensimmäinen PDGA-kisa kotipaikkakunnan ulkopuolella ja heti hyppy syvään päähän ilman kellukkeita.

Perjantaina pääsin Juhanin avustuksella tutustumaan väyliin ja suunnittelemaan pikkaisen pelikirjaa. Olosuhteet olivat puhdasta ääryyttä: puolipilvistä, lämpöä helteen verran ja tuulta vain minimaalisesti. Pelasimme kierroksen takatiiltä lukuisilla harjoitusheitoilla ja totesin radan olevan edelleen äärimmäisen haastava ja profiililtaan hyvin omalaatuinen. Esimerkiksi väylät kolme ja viisi ovat täysin uniikkeja. Poikkeuksellisen jyrkkiä rinteitä millinurmella ja heittojen (skippien!) arvioiminen olikin heti yllättävän vaikeaa. Useampi harjoituskierros ei olisi ollut pahitteeksi. Yksikin tutustumiskierros toki auttoi paljon, ilman sitä olisin ollut täysin hukassa.

Read more ›

Posted in Disc golf, Life

KKODGC vol. X, kisaennakko

Kevät on viimein siinä vaiheessa, että on aika käydä odotettu kamppailu KK-pokaalista! Nyt on käsillä varsinainen klassikko, sillä tapahtuma järjestetään jo kymmenettä kertaa. Samalla useimmille meistä tulee täyteen viisi vuotta lajin parissa, joten tässä on selkeästi juhlan paikka. Pelataan nyt silti se kisa ensin.

Read more ›

Posted in Disc golf